Cornish Rexin värien periytyminen

Värit ja kuviot

Kissojen värit ja kuviot kiinnostavat aina kissaihmisiä. Cornish Rexeilla värien tunnistus voi kuitenkin joskus tuottaa paljonkin tunnistusongelmia johtuen lähinnä siitä, että Cornish Rexilla on vain pohjakarva, jossa eri värit ilmenevät hieman erilailla kuin kissoilla, joilla on kaikki kolme karvakerrosta.

Tietyt värit periytyvät tietyllä tavalla. Kun pentu on yritetty rekisteröidä väärään väriryhmään, se ei saa rekisterikirjaa ennen kuin oikea väri on löydetty. Vanhemmillakin kasvattajilla on usein ongelmia värien tunnistuksessa, joten ajattelin tällä artikkelilla hieman selvittää ja auttaa määrittelemään pentujen värit kerralla oikein. Käytän apuna Dagny Dickensin ja Alva Uddinin laatimaa opasta värien periytymisestä. He ovat laatineet helposti ymmärrettävät taulukot eri värien periytymisestä.

Jotkut värit ovat dominoivia eli ne voivat ilmetä, vaikka vain toisella vanhemmista on tämän värin geeni ja toiset värit tarvitsevat saman geenin molemmilta vanhemmilta tullakseen näkyviin, se on väistyvä eli resessiivinen geeni. En aio paneutua siihen, minkä niminen geeni aiheuttaa mitäkin, vaan pysyttelen aivan perusasioissa.

Kissojen perusvärit ovat musta, suklaa, ruskea, punainen ja naarailla kilpikonnat. Näistä väreistä on sitten diluutiogeenin aiheuttamat versiot sininen, lila, creme ja sini- ja lilakilpikonnat. Diluutiogeeni vaalentaa perusvärit edellä mainituiksi. Kissan rekisterikirjasta pitää katsoa, onko kissa mahdollisesti diluution kantaja, koska sitä ei oikein muualta näe, ellei se itse ole diluutiovärinen. Jos taustalla on edellä mainittuja diluutiovärejä, kissa saattaa olla diluution kantaja. Ensikertalaisen on useimmiten vaikea erottaa sinistä ja lilaa toisistaan. Sininen on selkeästi siniharmaa ja lila on punertavan harmaa.

Suklaita saattaa putkahtaa esiin, vaikka rekisterissä ei näkyisi yhtään suklaata. Se kulkee jossain linjassa piilossa montakin sukupolvea. Värin pitää periytyä molemmilta vanhemmilta. Sama koskee naamioita. Jos pentueeseesi syntyy täysin valkoinen pentu, vaikka vanhemmissa ei mainittavammin ole valkoista, kysymyksessä on naamiopentu, jolloin naamiogeeni on kulkeutunut jostain kauempaa molemmilla vanhemmilla.

Värit alkavat tulla esiin parin- kolmen viikon iässä, mutta vie hieman pitemmän aikaa ennen kuin oikea väri selviää. Tonkineesinaamiot syntyvät yleensä valmiiksi värillisinä, mutta niillekin naamiokuviot alkavat kehittyä samaan aikaan kuin muille naamioille. Toisin kuin sirexeillä, tonkineesinaamion silmät ovat yleensä vihreät tai jopa keltaiset eivätkä siniset.

Raitakuvioita saadaan aikaan vain, jos jommallakummalla vanhemmista on joku raitakuvio. Toisaalta, vaikka molemmat vanhemmat olisivat raitakuvioisia, joku pennuista tai vaikka kaikki pennut voivat olla perusvärisiä. Tämä johtuu siitä, että useimmiten vanhemmat ovat molemmat ns. heterotsygootteja eli niillä on mukana raidaton geeni. Raidattomat vanhemmat eivät saa raidallisia pentuja. Ainoa poikkeus on punainen väri, josta ei oikein pysty sanomaan ovatko ne raidallisia vai eivät. Jos punaisen jälkeläiset muun värisinä ovat raitakuvioisia, silloin punainenkin on oikeasti raidallinen. Punaisessa kissassa saattaa näkyä raitoja, mutta usein on kysymys haamukuvioista. Muillakin väreillä saattaa pentuna näkyä haamukuvioita, mutta ne yleensä häviävät vanhemmiten.

Jos yhdistää kaksi naamiokissaa, pennut voivat olla vain naamioita. Joskus värinmääritystä voi äkkinäisellä vaikeuttaa se, että naaraspentu on tonkineesikilpikonnanaamio ja vielä sekoitettuna valkoisella. Silloin pitää olla tarkkana. Asiaa helpottaa kun tietää, että naamioparista voi syntyä vain naamioita.

Yleensä värit esitellään perusväreinä ja kasvattajan pitää osata yhdistää raita- ja naamiokuviot perusväreihin. Rekisterikirjassa asia on esitetty selkeästi. Ensin mainitaan perusväri ja sen perässä on kuviota merkitsevä koodin osa. Naamiolla  esim. n 33, tarkoittaa ruskeanaamiota (sirex) ja tiikerikuvioisella esim. n 23, on ruskeatiikeri.

Raitakuvioissa on merkillepantavaa se, että vaikka kysymyksessä olisi raidallinen uros, siinä näkyy punaista varsinkin kasvojen raitakuvioiden yhteydessä, punaiset läiskät yleensä ovat kilpparin ominaisuus. Tämä punainen ei mitenkään liity kilpikonnaväritykseen, vaan on tyypillistä ns. rufismia, joka liittyy raitakuvioon. Siksi pitää olla tarkkana, ettei rekisteröi raidallista naarasta raidalliseksi kilpikonnaksi, silloin kun se on pelkästään raidallinen.

Valkoinen on dominoiva väri ja sitä voi esiintyä myös naamioissa ja raidoissa, jolloin koodimerkintään lisätään valkoista merkitsevä koodi, joka voi olla 01, 02, 03 tai 09 riippuen valkoisuuden määrästä. Pienin luku tarkoittaa suurta valkoisen määrää ja 09 käytetään usein naamioissa koska se tarkoittaa epämääräistä/vähän valkoisen määrää.

Kuten aiemmin mainitsin, valkoinen on dominoiva väri ja voi joskus peittää kissan kokonaan. Valkoisen värin alla kissa on kuitenkin aina jonkin värinen ja sukutaulun avulla voi yrittää päätellä minkä värinen kissa todellisuudessa on. Joskus pennulla saattaa olla muutama värillinen karva syntyessään, jotka sitten myöhemmin häviävät ja silloin tiedetään, minkä värinen kissa on kysymyksessä, muutoin väri näkyy vasta jälkeläisissä.

Värien koodit

Perusvärikoodit ovat seuraavat:

n	musta/ruskea
b	suklaa
d	punainen
e	creme
a	sininen
c	lila
f	kilpikonna
g	sinikilpikonna
h	suklaakilpikonna
j	lilakilpikonna
w	valkoinen

Jatkuu seuraavalla sivulla ->

Teksti: Tellervo Haapasalo-Koukku